Kesä ja työt

Reilun kolmen kuukauden lomailun jälkeen olisi taas tarkoitus palata takaisin sorvin ääreen töiden merkeissä. Vähän jänskättää, että osaako sitä mitään, kun olen ollut poissa kuvioista niin pitkään! Toki olen ollut lääketieteen maailmassa koko kevään, mutta aikalailla erilaisia ajatuksia pyöritellen. Suomalaispotilaillani ei (ainakaan todennäköisesti) ole malariaa tai tuberkuloosia, ja tutkimusarsenaalin ollessa laaja diagnostiikka on erilaista - ei välttämättä tosin helpompaa.

Töiden alkaminen tosiaan jännittää, ja tarkoitus olikin aluksi palata työmaailmaan kevyesti. Tarkoitus oli aloittaa ensin amanuenssuuri ja laskeutua pehmeästi länkkäri-lääketieteen maailmaan. Loppujen lopuksi päädyin kuitenkin varaamaan kaksi päivystysvuoroa tälle viikonlopulle, eli laskeutuminen töiden maailmaan tulee olemaankin vähän rankempi! :D

Amanuenssuurin ohessa tulen tekemään muutamia päivystysvuoroja täällä Oulussa, vanhassa tutussa työpaikassani. Oikeastaan ihan mukavaa päästä taas päivystyksen makuun tutussa ympäristössä, niin ehkä en ole Helsingissä niin hukassa uudessa (kesä)työpaikassani! Päivystystä olisi siis kesällekin luvassa, joskin työvuorojen määrä on kohtuullinen ja kesästäkin ehdin toivon mukaan nauttimaan.

Jännityksestä huolimatta fiilis on myös mukavan odottava - kolmen kuukauden vierestä seurailun jälkeen on mukavaa päästä itsekin tekemään jotain! Odotan, että pääsen tapaamaan potilaita ja miettimään syitä heidän vaivoilleen. Ehkä sitä ollaan oikealla alalla, kun sormet jopa syyhyää päästä takaisin töihin!

Mukavaa viikonloppua!

Häähaaveita

Blogini on tunnettu sillisalaattimaisuudestaan, mutta tuodaanpas tänne vielä yksi aihe lisää, nimittäin häät! (Jos joku ei vielä tiedä, niin vaihdettiin sormuksia Jussin kanssa Afrikan auringon alla... Tai no ainakin kuvainnollisesti, sillä sormuksia ei vielä ole hankittu). Niinpä voinkin alkaa hyvällä omalla tunnolla suunnittelemaan häitä oikein olan takaa. ;)

Pitkään ajattelin, että haluan oman prinsessapäiväni ja oikein isot perinteiset häät, mutta... Jotenkin mun mieli on viime aikoina muuttunut, ja olen alkanut haaveilemaan jostain vähän erilaisesta. Ei perinteisissä häissä mitään vikaa ole - nehän on aivan ihana juhla - mutta jotenkin se ei tunnu ihan siltä omimmalta jutulta. Olenkin (tai olemmekin, hehehee) alkaneet haaveilla vähän pienemmistä häistä jossain vähän Suomea aurinkoisemmassa maassa...

No, ainahan saa haaveilla, tosin Pinterestin inspiskuvien selailu ei varsinaisesti auta muuttamaan ajatuksiani perinteiselle kannalle. Olisi ihanaa mennä naimisiin jossain ihanassa rantakohteessa vain lähimpien perheenjäsenten ympäröimänä ja jatkaa siitä pitkälle häämatkalle kahdestaan! Häämatkalla haluaisin löhötä vähän rannalla, mutta myös harjoittaa jotain aktiviteettiä esimerkiksi vuorenvalloituksen muodossa sekä piipahtaa parissa upeassa kaupungissa.

Hhhmm, olisikohan Kuuba hyvä hääpaikka? Siitä pääsisi kätevästi vaikka Meksikoon ja siitä taas Etelä-Amerikkaan... Macchupicchulle vaeltamaan ja Chileen ja Argentiinaan reppureissaamaan, eipä kuulostaisi hullummalta. ;) 

Sen verran prinsessameininkiä pitää tosin olla, että haluan hankkia sievän mekon sekä laittautua oikein kunnolla hääpäivääni varten. Paikalle pitää myös saada hyvä kuvaaja, jotta voidaan sitten katsella kuvia myöhemmin sukulaisille ja ystäville (varmaankin erikseen) järjestetyissä minikemuissa. 

Aika hulppeita haaveita, mutta nämä on vasta haaveita! Saa nähdä, kallistutaanko sittenkin vähän perinteisempien juhlien kannalle. Onko teidän lukijoiden joukossa muuten ketään, joka olisi mennyt ulkomailla naimisiin? Jos on, niin kuulisin mielelläni kokemuksista. :)


(Kuvat täältä, täältä ja täältä, loput Pinterestistä)

Virallinen kesän aloituspäivä

Tuntuu vähän hassulta olla fiiliksissä auringonpaisteesta ja viidestätoista plussa-asteesta, kun olen just viettänyt kolme kuukautta huippukeleissä päiväntasaajalla, mutta olenpahan kumminkin, kun on se Suomen kesä vaan niin mahtava! Toukokuisista huippulämpötiloista huolimatta palelin edelleen ja juuri ja juuri tarkenin juosta t-paidalla (vilukissa tottuu lämpöisiin oloihin nopeasti), mutta silti oli kyllä mahtavaa päästä korkkaamaan eka kesäinen päivä täällä Suomessa. 

Ekaan kesäpäivään kuului tietenkin urheilu mahtavassa ulkoilmassa. Ja mikäpä olisikaan varmempi kesän merkki kuin suunnistuskauden avaaminen? Tämänpäiväinen treeni suoritettiinkin Joutenlammen kauniissa kangasmaastoissa eilisten iltarastien ratoja kiertäen. Puissa ei ollut vielä lehtiä, mutta metsässä tuoksui kesä. :)

Suunnistuksen jälkeen piti tietenkin saunoa, ja tällä kertaa onnistuin selviämään löylyistä tajuissani. Koko homman olisi kyllä kruunannut saunasiideri, mutta harmillisesti minun piti lähteä pian ajemaan autoa, niin jäi se sitten ottamatta! Noh, ehkä saan siiderini pian - se onkin muuten yksi asia, jota Keniassa ollessani kaipasin (okei, kuulostaa vähän juopolta kaivata siideriä...)!

Ennen Ouluunpaluutamme treffattiin äiti myöhäisen lounaan (vai aikaisen päivällisen?) merkeissä ravintola Ranchissa. Tilasin kanaburriton, jonka sain juuri ja juuri syötyä loppuun... Mahassa oli vielä kuitenkin tilaa jälkkärijätskille, joka nautittiin päivän teemaan kuuluvasti torinrannassa irtojäätelön muodossa. 

Kesäjuttuja tulikin siis tehtyä oikein olan takaa tänään. :) Mulla olisi vielä huominen vapaata, sitten olisi pari päivystystä ja maanantaina alkaakin vihonviimeinen pakollinen koulujuttu eli kaksiviikkoinen kirurgian poliklinikka-amanuenssuuri. Toukokuun lopussa voinkin toivottavasti heittää lopulliset hyvästit opiskeluilleni ja karistaa Oulun pölyt jaloistani! Vaikka olenkin viihtynyt Oulussa, vaihtelu virkistää, ja odotan jo innolla maisemanvaihdosta.

Loppukevennys: Ninni pelaa iPadillä hiiripeliä!

Mukavaa iltaa kaikille! :)

Toinen päivä Nairobissa

Palataanpa vielä hetkeksi Kenian tunnelmiin, vaikka täällä Suomessa olostani olenkin oikein nauttinut. Ajattelin postailla muutaman kuvan turistipäivästäni Nairobissa, jos joku teistä vaikka sinne joskus onnistuu lähtemään! Vaikka eipä Nairobi varmaan mikään suosituin turistikohde ole...

Aluksi olin vähän kauhuissani, kun luin Lonely Planetista, että Nairobia pidetään yhtenä maailman vaarallisimmista kaupungeista ja taskuvarkaiden todellisena paratiisina! :/ Mietinkin tosi pitkään, että uskallanko ottaa kameraa kaupungille matkaan, mutta sitten päätin kumminkin ottaa riskin ja kamera lähti mukaani. Pidin laukkua koko ajan silmällä, eikä minua ihme ja kumma edes yritetty ryöstää! Kadunvarsilla näkyi useampia hylättyjä laukkuja, joista oli selvästi arvoesineet tyhjennetty...

Mun hieman epämukavaa oloani lievensi se, että kaupunkia minulle lähti näyttimään vuokranantajani tytär kavereineen. Olo oli huomattavasti turvallisempi, kun mukanani oli paikallisia oppaina! Heti ensiksi suunnattiin mun toiveesta kansallismuseoon, sillä historian ystävänä halusin päästä käymään siellä. Nairobissa olisi ollut paljon muutakin nähtävää, kuten esimerkiksi oma luonnonpuisto, kirahvikeskus sekä norsujen orpokoti, mutta päädyin käyttämään päiväni museossa.

Museossa oli tietoa Kenian historiasta aina esi-isiemme ajoista kolonialismiin.

Museossa meni yllättävän paljon aikaa, varsinkin, kun museon yhteydessä oli käärmepuisto, jossa mentiin vielä käymään. Kiertelyn jälkeen oltiin ihan supernälkäisiä, ja mun toiveesta mentiin käymään tunnetussa kenialaisessa kahvilaketjussa, Java Coffeessa.

Down town ja liikenneruuhka!

Uptown.

Lopuksi vielä kierreltiin keskustassa ja kivuttiin erään tosi korkean rakennuksen huipulle, ihan helikopteri-tasanteelle saakka! 

Noihin maisemiin oli hyvä lopettaa Kenian reissu. :)

Urheiluviikko 19/2013

MAANANTAI: kevyt juoksulenkki 60min (421kcal, keskisyke 136, maksimi 155)

TIISTAI: kevyt juoksulenkki 70min, sis. tekniikkaharjoituksia (501kcal, keskisyke 137, maksimi 156)

KESKIVIIKKO: erittäin kevyt lenkki 30min (196kcal, keskisyke 129, maksimi 142) + kuntopiiriä 20min

TORSTAI: lepo/ pientä flunssaa

PERJANTAI: lepo/ Nairobissa

LAUANTAI: lepo / Nairobissa

SUNNUNTAI: lepo/ matkustus

YHTEENSÄ: 3h

Hohhoijaa, eipäs ollut viime treeniviikossa juurikaan kehumista! Ja kieltämättä tuntuu, että huonoja viikkoja on ollut viime aikoina useampia... Vaikka Keniassa oli periaatteessa aikaa treenata, matkustelu ja sosialisointi sekä pienet sairastelut sotkivat pakkaa aika tehokkaasti. Tällä hetkellä kieltämättä tuntuu siltä, että pitäisikö sittenkin skipata Tervahölkkä ja puolimaraton ja keskittyä vaan treenihommiin. Hhhmm.

Paluu Suomeen ja juoksijan uudet vaatteet

Suomessa ollaan, jeejee! Laskeuduin eilen illalla kuuden aikaan Helsinki-Vantaalle, jossa hengailin siskoni kanssa parin tunnin ajan, ja Ouluun lensin Norskin viimeisellä iltalennolla. Oli kyllä tosi mahtava päästä kotiin reissun jälkeen! En voinut olla hymyilemättä, kun astelin koneesta ulos, ja kanssamatkustajat varmaan ihmettelivät, että miksi tuo tyttö virnuilee kuin idiootti...

Vaikka en saanutkaan nukuttua lauantain ja sunnuntain välisenä yönä kuin pari tuntia, olin ihan superenerginen ja täpinöissäni eilisillan. Jotenkin tuo valon määrä vaan vaikuttaa muhun niin paljon! En meinannut malttaa mennä nukkumaan, kun vielä puolenyön aikaankin oli aika valoisaa, ja aamulla oli sitten pakko nousta jo kahdeksan jälkeen. Noh, ehkä tänään on helpompaa!

Aloitin tämän päivän ihanaisella paahtoruisleipä-aamupalalla, ja meinasin itkeä ilosta, kun niin hyvältä kotimainen ruoka maistui! Tai no, ilonkyyneleet kostuttivat silmäkulmani oikeastaan siinä vaiheessa, kun sain kätösiini kupin ehtaa suomalaista kahvia. Ah sitä nautintoa! Koska aamiaisen jälkeen olin niin energinen, lähdin Jussin kanssa käymään Oulussa (me asutaan nyt anoppilassa noin puolen tunnin ajomatkan päässä Oulusta). Jussi meni bisnestapaamiseen ja mä menin vaan ihan pyörimään kauppoihin, ihastelemaan Henkkiksen vaatevalikoimia ja Stockan herkun hedelmä-ja vihannesosastoa. :D 

Iltapäivällä tultiin takaisin kotiin, ja Jussi paljasti, että oli hankkinut mulle läjän uusia juoksuvaatteita sekä sain myös häneltä synttärilahjani, Polarin RC3 -sykemittarin! Lenkillehän sitä piti heti päästä, testaamaan niin uusia vaatteita, sykemittaria ja uusia lenkkareitani, Asicsen neutraaleja DS-trainereita. Tein tosi kevyen lenkin pehmeällä hiekkatiellä, ja kroppa tuntui kieltämättä aika väsyneeltä. Sykemittari toimi kuitenkin mahtavasti, ja oli mukava päästä näkemään vauhti ja kuljettu matka!

Lenkin jälkeen tein yhtä himotusruokaani eli salaattia avokadolla ja vuohenjuustolla sekä kanapihvejä. Yksinkertaista ruokaa, mutta niiiiin hyvää! Ruuan jälkeen painelin hirveällä innolla saunaan kolmen kuukauden tauon jälkeen, heitin hurjat löyly, makasin niissä varttitunnin.... ja sen jälkeen makasinkin kylpyhuoneen lattialla jalat ylöspäin nostettuina. Enpä muista, milloin olisin viimeksi meinannut pyörtyä saunaan, käänteinen kulttuurisokki?

Loppuillan olenkin sitten ottanut rauhallisesti, ja koetan tässä vähän jo valmistella itseäni nukkumaan... Sälekaihtimet on jo kiinni ja silmälaputkin käden ulottuvilla, mutta jotenkin aistin tuon pihalla porottavan auringon ja nukkuminen tuntuu mahdottomalta ajatukselta! Mutta yritetään. :) Ihanaa maanantaita kaikille!

Out of Africa

Lähdön hetki on koettanut, ja vaikka olo onkin vähän haikea, kotiinpaluu tuntuu vähintäänkin riemastuttavalta ajatukselta. Matkustelu on kyllä siitä jännää, että reissussa matkakuume aina vaan pahenee, mutta silti kotia ja läheisiä osaa arvostaa enemmän. Ja sitä oppii, että kaikista parhaita halauksia ovat ne ikävöin-sinua-niin -halaukset.

Viime päivinä olen koti-ikävöinut jonkun verran, vaikkakin onneksi osasin myös nauttia viimeisistä päivistäni täällä Keniassa. Kaikista eniten kaipaan Jussia ja perhettäni, sekä tietenkin ihania ystäviäni. Kaipaan myös länsimaisen elämän helppoutta: kahviloita, leffateattereja, shoppailua, kuntosaleja, jalkakäytäviä, liikkumisen helppoutta ja siisteyttä. Kaipaan Suomea, puhdasta ilmaa ja kirkasta taivasta, valoisia kesäöitä ja kuulaita järviä; kaipaan sateenjälkeisen metsän huumaavaa tuoksua ja tuulen huminaa koivikossa, kaipaan saunanlauteille kellahtamista pitkän lenkin jälkeen...

Afrikassa on kuitenkin sitä jotain: sanoinkuvailematonta taikaa ja kummallista vetovoimaa. Vaikka olen moneen otteeseen - ainakin puoliksi vitsillä - manaillut, että miksen lähtenyt johonkin kivaan Keski-Eurooppalaiseen kaupunkiin shoppailemaan ja bilettämään, vaan tulin tänne kahlaamaan mudassa ja katselemaan kärsimystä, tunnen silti suurta viehätystä tätä paikkaa kohtaan. Värien mieletön intensiteetti, vangitsevan kaunis tähtitaivas, paahtavan kuuma aurinko, kaupunkien hullunkurinen kaoottisuus, loputtoman ystävälliset ja vieraanvaraiset ihmiset...

Jotenkin minusta tuntuu, että mä palaan vielä tänne takaisin. En ehkä ihan heti, mutta joskus kuitenkin... Viimeistään, kun matkakuume taas äityy liian kovaksi!

Ps. Olisikohan tässä minulle seuraava projekti? ;) ;) (Kiitos Almalle vinkistä!)