Heräilin harvinaisen myöhään, vasta joskus kahdeksan aikaan, sillä en ollut saanut oikein unenpäästä kiinni illalla ja pyörin sängyssä melkein kahteen saakka .Aamuherätys oli siis ankea eikä päivä alkanut kovin virkeissä merkeissä! Vaateinspis oli kadoksissa, johtuisko kentis sotkuisesta vaatekaapistani...
Vaatteiden valinnan ja muiden aamutoimien jälkeen jatkoin aamuani aamupalalla, joka käsitti tuttuun tyyliin mehua, puuroa ja pari motillista kahvia.
Surffailin vielä hetken netissä, meikkailin ja laittauduin. Mulle tuli taas hirveä kiire, ja lähdin taas kotoani juosten varttia vaille kymmenen. Koulu alkoi kymmeneltä Korva-, nenä- ja kurkkutautien potilasopetuksella, opetusta ennen kävin kuitenkin vaihtamassa vaatteet pukukaapilla. Olin paikalla ihan hyvissä ajoin, ja saimmekin valita tutkimuspotilaamme kaverini Pilvin kanssa. Tutustuimme potilaamme papereihin ja pyysimme hänet sisään. Haastattelimme ja tutkimme potilaan huolellisesti, minkä jälkeen erikoislääkäri tuli vielä tarkistamaan työmme tuloksen. Sanelin vielä potilaasta tekstit, minkä jälkeen lähdimmekin lounastamaan.
Lounastimme tuttuun tapaan sairaalan ruokalassa salaattibuffetissa. En oikein tykkää sairaalan "tavallisesta" ruuasta, niinpä sit usein tyydyn salaattipöydän antimiin. Onneksi ne ovat yleensä aika runsaat ja ruokaisat!
Lounaan jälkeen menimme venähtäneen poliopetuksen vuoksi hieman myöhässä neurologian seminaariin. Seminaari käsitti lähinnä kurssikaverien esittämiä potilastapauksia sekä erikoislääkärin luennon.
Aktiivisena opiskelijana olin unohtanut muistiinpanovälineet kotiin...
Seminaari loppui etuajassa, mikä riemastutti minua suuresti, sillä huonosti nukuttu yö alkoi iltapäivällä kostautua. Päästyäni kotiin tsekkasin mailit ja blogin...
... ja otin pikku torkut!
Torkkujen jälkeen "loihdin" jääkaapin jämäaineksista mulle ja Jussille päivälliseksi kanasalaattia,
joka näytti ihan oksennukselta!:D Mut maistui kyllä hyvältä.
Ruuan jälkeen elpailin vielä hetken, minkä jälkeen kaivoin Atomicini esille ja lähdin lähiladulle sivakoimaan.
Ruuan jälkeen elpailin vielä hetken, minkä jälkeen kaivoin Atomicini esille ja lähdin lähiladulle sivakoimaan.
Hiihto kulki mukavasti, ja aika kului ladulla ihan huomaamatta. Puolentoista tunnin jälkeen alkoi kuitenkin pakastua, joten suuntasin kaupan kautta kotia.
Kotiin päästyäni söin hieman hedelmiä ja tein P90X -treenivideon ohjeistaman vatsalihasjumpan, minkä jälkeen painelin suihkuun. Suihkun jälkeen söin vielä iltapalaa, ja pian olikin nukkumaanmenoaika!
Siinäpäs se, toivottavasti kuvat latautuivat ettekä kuolleet tylsyyteen!:) Itse sain ainakin siivousinspistä katsoessani kamalan sotkuisia kuvia kämpästämme!:D
Siinäpäs se, toivottavasti kuvat latautuivat ettekä kuolleet tylsyyteen!:) Itse sain ainakin siivousinspistä katsoessani kamalan sotkuisia kuvia kämpästämme!:D
Olen blogisi uusi lukija, aivan mahtavan kiva lukea lääkisjuttuja kun itse olen hakemassa lääkikseen tänä keväänä. Antaa motivaatiota! :) Sellainen kysymys tuli mieleen että onko lääkisopiskelussa ensimmäiset vai viimeiset vuodet enemmän "raskaita"?
VastaaPoistaTää oli tosi kiva postaus! Haen tänä keväänä lääkikseen ja tää antoi kyllä taas intoa lukemisiin :)
VastaaPoistaAnonyymi1, kiva, että tykkäät jutuista ja saat niistä motivaatiota!:) Kysymykseesi en oikein osaa tyhjentävästi vastata, sillä meillä vaihtelee tosi paljon eri lukukausien raskaus ja opiskelumäärä, mikä on kyllä välillä tosi tyhmää! Itse koin raskaana ykkösvuoden syksyn (kouluun totuttelua, paljon ryhmätöitä ja pakollista opetusta), kakkosen kevään (pahoja tenttejä ja kyykytystä) sekä koko kolmannen vuoden (hulluna tenttejä ja opetusta). Sit taas esim. ykkösen kevät ja viime syksy olivat tosi lepsuja ja vapaapäiviä oli hulluna! Jotenki olisi mukava, et noita tasapainotettais - inhottava olla toisinaan stressistä mutkalla ja toisinaan vaan vetää lonkkaa! Tsemppiä pääsykoelukuihisi:)
VastaaPoistaAnonyymi, kiva että tykkäsit postauksesta!:) Näköjään nämä lääkispostaukset toimivat monille motivaatiobuustereina, hyvä niin! Tsemppiä kevään lukuihin:)
Heips, en ole tainnutkaan koskaan aikaisemmin tänne kommentoida. Opiskelen itse lääkiksessä ensimmäistä vuotta, ja näitä koulupostauksia ja yleensäkin sun blogia on kiva lukea. Oon ihan fiiliksissä tosta potilastapauksesta ja seminaarista, nyt kun viime aikoina on tullut lähinnä päntättyä glykolyysin ja muiden reaktioiden metaboliitteja ja entsyymejä :D Klinikkaa ja sitä valkoista takkia odotellessa!
VastaaPoistaOon ihan fiiliksissä tosta potilastapauksesta ja seminaarista, nyt kun on viime aikoina tullut itse lähinnä vain opeteltu glykolyysin ja muiden kavereiden metaboliitteja ja entsyymejä :D
Dixillusions, kiva kun uskaltauduit kommentoimaan!:) Joo muistan kyllä et biokemian kurssi ei ollut niitä mielenkiintoisimpia eikä käytännönläheisimpiä, ja täytyy kyllä sanoa, että en muista mitään sitruunahappokierroista sun muista! Mut onneksi opinnot menevät koko ajan kliinisempään suuntaan. Opiskeletko muuten Oulussa?:)
VastaaPoistaHeip! Täällä vilkuttaa kollega Kuopion suunnalta. :) Kurssiasemakin taitaa kurssien perusteella olla sama.
VastaaPoistaOn mukava lueskella, miten samankaltaisia te siellä Oulussa teette ja miten samanlaisia ajatuksia pyörii mielessä. Kai se on sitä lääkäriksi kasvamista. Hassua muuten, että aina jaksetaan jauhaa lääkisten eroista, miten "meidän koulu on sitä ja teidän tätä", mutta samaan lopputulokseen sitä kuitenkin päädytään.
-Ansku
Ansku, kiitos kommentista! Jotenkin tuntuu, että tää neljäs vuosi tuntuu olemman enemmän ja vähemmän kaikken kohdalla vähän sellaista pohdiskelujen aikaa. Varmaan se edessä häämöttävä eka työkesä alkaa pyöriä mielessä ja lääkärin ammatin vaativuus realisoituu ihan eri tavalla. Olisi kiva kuulla kuopiolaisten opiskelusta, miten te siellä teette asiat ja millä tapaa opiskelette!:) Joko sulla on muuten kesätyöt hankittu?
VastaaPoistaEn opiskele Oulussa, vaan Turussa :)
VastaaPoistaJoo, näin luulisin myös. Olen menossa kesäksi töihin vanhuspsykiatrian osastolle ihan tänne Kuopioon, ja itseasiassa suoritankin parhaillaan kuukauden harjoittelua kyseiseen paikkaan. Eipähän tarvitse sitten kesällä olla aivan ulalla, vaan pääsee suoraan hommiin. :)
VastaaPoistaHeh, hassua oli muuten tuossa kesätyöpaikkojen haussa se, että kun jengi kuuli syyskuussa parin ihmisen sopineen jo kesätöistä, niin kaikkiin iski hirveä paniikki koko kesästä, vaikka hyvä että oltiin selvitty entisestäkään. :D Taisin itse kyllä syyllistyä samaan...
Psykiatria oli aika luonteva valinta siksi, että vanhemmat opiskelijat sitä suosittelivat "pehmeänä laskuna". Ja onhan se totta, aika paljon pitää siellä osastolla tsempata, että pystyy mokaamaan ihan täysin. :D Vastuuta saa (koen itse että sen vastuun ottaminen on ehkä se kaikkein "vaativin" kynnys) mutta toisaalta taustalla häärii jatkuvasti joku, jolta voi kysellä asioista. Ja osaston henkilökunta hoitajineen ja psykologeineen on todella ammattitaitoista sakkia, ja se yhdessä työskentelemisen mentaliteettikin ihan eri sfääreissä, kuin KYSillä somatiikan puolella (varsinkin kirralla, yllättäen...).
Saattaa olla, että multa on mennyt ihan totaalisesti ohi, mutta mihinkäs päin olet itse suuntaamassa töihin? Jonnekin Kainuuseen? :) Kajaani + lähikuntien tk:t oli mulle yksi vaihtoehto kesää varten johtuen siitä, että isovanhemmat asuu Kajaanissa, mutta ehkäpä harkitsen vuoden päästä kesällä päivystämistä jossain Suomussalmen tk:ssa. :D
Ymmärsinkö muuten oikein, että onko teidän harjoittelut siis kaksiviikkoisia, vai kuukauden mittaisia?
-Ansku
http://vielakerrantunteella.blogspot.com/
Hei! Haluaisin vaan kysyä sellasta kun itsekkin oon lääkikseen hakemassa, että onko siellä minkä verran vapaa-aikaa? Olen niin monen suusta kuullut että se on sitten lääkistä 24/7 eikä mitään mahiksia harrastuksille. Ihan sillä vaan mietin kun hevosen omistan että onko sen myynti sitten edessä jos sisään pääsen.. :)
VastaaPoista-Emilia