Hiihtelemässä Vuokatissa

Eilen kävin hiihtelemässä Vuokattihiihdon - matka oli tosiaan tänä vuonna "vain" 30km aikaisempien vuosien kuudenkympin sijaan. Näin jälkikäteen täytyy kyllä sanoa, että luojan kiitos hiihdin vain kolmekymppiä enkä yhtään enempää, oli nimittäin sen verran karu reissu että! :D

Uusi laukku toimitti paremman puutteessa sporttikassin virkaa. :)

Startti oli jo kympiltä, mikä vähän ärsytti mua, mä kun olisin halunnut nukkua pidempään! Hiihdossa ei onneksi maha niin pahasti hölsky kuin juoksussa, joten ihan superaikaisin ei tarvinnut aamupalalle herätä. Puoli kasilta kuitenkin kömmin ylös ja söin aamupalaksi ison lautasen puuroa, kaksi voileipää, kananmunan ja kahvia. Join myös pari litraa mehua, kun pelkäsin olevani alinesteytetty. :D Puoli ysin jälkeen oltiin valmiita lähtöön, ja lähdettiin ajelemaan kohti Vuokattia.

Kisapaikalla oltiin yhdeksän jälkeen, eli mitenkään hulluna hengailuaikaa ei jäänyt. Hain materiaalit, vaihdoin vaatteet, kiinnitin numeron ja kävin veskissä, ja niinpä olin valmis lähtöön. Verryttelin vartin ja juuri ennen lähtöä eräs lukijani tuli moikkaamaan mua - olipa kiva kyllä tutustua! :) Kympiltä pyssy paukahti ja lähdin hiihtelemään pitkin Särkisen järven jäätä.

Mulla oli aikaa katsella kameraankin!

 

Ekat kilsat hiihdettiin käytännössä letkassa, ja ylämäkien alla oli kunnon jonot, joissa sai ennen tamppaamaanlähtöä seistä jopa minuutin! Ylämäkiä oli ihan hulluna, ja olin ihan piipussa jo muutaman kilsan jälkeen. Poskionteloissa ja korvissa tuntui kummalta ja keuhkoitsa kuului pihinää, eli todellakin huomasin, että viimeiset neljä viikkoa on mennyt enemmän tai vähemmän sairastaessa! Olin varma, et syke on jotain 200 ja kuolen ennen maalia. Koetin vähän hiljentää, kun aattelin et ei varmaan oo terveellistä vetää eka kova treeni sairauden jälkeen tällaisellä intensiteetillä...

Vitosen jälkeen otin vähän rauhallisemmin, ja johan alkoi helpottaa. Hiihto oli jotenkin hankalaa, tuntui että en osaa enää mitään tekniikkaa, ja mun eteneminen näytti varmaan aivan kamalalta! Latu oli ihan pehmeä ja luntakin alkoi sataa, mikä ei varsinaisesti helpottanut menoani. Laitoin musiikit korviin ja koetin yrittää nautiskellakin menosta. Kympin kohdalla sain jonkun aggressiivisuuden puuskan, ja päätin koventaa vauhtia, ja lähdin raivolla puskemaan porukasta ohi. Jotenkin energianlisäyksen myötä tekniikkakin hetkellisesti parani, ja hiihto alkoi tuntua mukavalta.

Hiihtelin kohtalaisissa fiiliksissä noin kahdeksan kilsaa, kunnes nuoskalunta alkoi sataa enemmän ja huomasin, että luisto alkoi pikkuhiljaa kadota. 19 kilsan kohdalla olleen huoltopisteen kohdalla luistoa ei ollut käytännössä jäljellä enää ollenkaan, mikä jotenkin lannisti mua. Tosi moni aikaisemmin ohittamani tyyppi pyyhki musta ohi, kun hiihdin alamäkiinkin. Yritin hiihtää mahdollisimman paljon perinteisen ladulla, kun siinä luisto oli erinomainen - alamäkiin jopa liiankin hyvä, vauhti oli välillä niin hurja et mun vellihousun oli pakko jarruttaa! Viimeinen kymppi oli varsin masentava ja hiihto ihan kamalaa. Lopussa kuitenkin päätin tsempata ja hiihdin viimeiset kolme kisaa niin lujaa kuin pystyin.

Maalissa olin varma, että mun aika oli jotain 2,5 tuntia. Onneksi se ei kuitenkaan ihan niin paljon ollut, vaan loppuajakseni muodostui 2.09 ja risat. Ei siis mikään mahtava aika, ottaen huomioon, että viime vuonna huomattavasti vähemmillä hiihtokilsoilla (ja toivottavasti huonommalla kunnolla) hiihdin kuudenkympin tasan viiteen tuntiin. Mutta luulen, että näissä olosuhteissa en olisi pystynyt parempaan, eli siinä mielessä saan olla kyllä tyytyväinen. :)  Keskisyke mulla oli 172 (:D), maksimisyke 185 ja energiaa kului 1335kcal - ihan hyvä treeni siis!

Hiihdon kuluttamat kalorit kompensoinkin kätevästi vetämällä napaani hillitömän satsin Golden Dragonin buffetissa! :D 

Sen mä kyllä päätin, että ennen kuin koskaan ikinä milloinkaan osallistun mihinkään hiihtotapahtumaan, opettelen ensin hiihtämään kunnolla. On oikeesti turhauttavaa hiihtää kuin variksenpelätin, ja samalla kasikymppisetkin pyyhkii kevyennäköisesti ohi. :D Mitään suksia, voiteluita ym. mun on turha syyttää niin kauan, kun oma hiihtoni on ihan kamalaa. Mutta eipä se tosiaan ole niin vakavaa - tuli tehtyä kova treeni ja päätettyä hiihtokausi! Nyt olen sormet ja varpaat ristissä ja toivon, että en tulisi enää kipeeksi... Uusia tuulia harjoitteluuni on nimittäin luvassa, enkä malta odottaa, että pääsen taas treenaamaan kunnolla! :)